Jokaisella päivällä ja viikolla on tasapainonsa. Ei liikaa tätä, eikä tuota liian vähän – oli kyse sitten rauhoittumisesta, sosiaalisesta kanssakäymisestä tai fyysisestä kuormituksesta. Kultainen keskitie, kirjoitti Aristoteles – mutta se onkin helpommin sanottu kuin tehty.
Välillä saavutamme tasapainon helposti, toisinaan taas olemme hyvinkin kaukana ja kärsimme siitä kohtuuttomasti. Väitän että kamppailemme tuon tasapainotilan kanssa, koska meiltä puuttuu selkeä ymmärrys ja näkemys mitä se kulloinkin – lukuisissa erilaisissa arjen kokoonpanoissa ja palasten siirtelyn keskellä – voisi tarkoittaa. Tai sitten emme alun pitäenkään tavoittele tasapainoa vaan alituisesti lisää, liikaa ja ylimääräistä.
Miten tänään edistät tasapainoasi? Ympyröi kahdesta aktiivisesta lauseesta sinulle tällä ajanhetkellä tärkeämpi ja varaa sille aika ja tila kalenteriisi:
- Opin uutta. / Kertaan oppimaani.
- Kirjoitan. / Luen.
- Kuormitan itseäni ja hengästyn. / Lepään ja palaudun.
- Suunnittelen tulevaa viikkoa tai kuukautta. / Muistelen mennyttä viikkoa tai kuukautta.
Voit myös ottaa arkeesi toisenlaisen perspektiivin seuraavilla kysymyksillä:
- Mitä viiden vuoden takainen minäni sanoisi nykyisestä tilanteestani tai arjen rutiineistani?
- Mitä minä sanoisin tästä tilanteesta viiden vuoden kuluttua?
- Miten neuvoisin parasta ystävääni tällaisessa tilanteessa?
Näiden kysymysten tavoitteena on sisäistää tasapainolähtöinen ajattelutapa sisäiseksi intuitioksi, jota opit myös jatkuvasti kehittämään arjen kokemustesi perusteella.
