Every time you take action, it becomes a bit easier and a bit more probable that you do it.
And every time you avoid taking action, it becomes a bit more difficult and a bit less probable.
Simple, and frickin’ hard – until it becomes easy.
—
Act in a way you want people to be more likely to act – including yourself.
Vuonna 2005/2006 lukion kurssilla oli koetehtävänä kirjoittaa runo Buddhasta. Alla runo:
Olipa kerran poika, nimeltään Siddharta
hän ol’ viel nuori, ei kasvanut parta.
Elämänsä oli helppoa ja kivaa
joi vain hän palatsissaan simaa;
ei nähnyt kärsimystä lain,
palatsiss’ parhaass’ lähimain.
Jopa kun ‘harta kaupungille meni,
vietiin köyhät piiloon ja meno hiljeni.
Onko tässä kaikki, mies ihmetteli
Mis’ kurjuus on? hän kyseli.
Päivänä eräänä lähti hän ulos,
ja huomasi, et’ tässä on tulos!
Jätti vaimon, lapsen ja isän –
kyl rauha tuo mukavan lisän,
ajatteli Siddharta.
Seitsemän vuotta nopeasti män,
mut miss’ oli rauha ja tarkoitus elämän?
Alle viikunapuun kävi mietiskelemään
ja vihdoin haihtui harha sisältä Siddhartan pään;
“Nyt valaistunut oon”, mies julisti,
kun totuuden elämästä rutisti.
Sai nimen Buddha, tuo viisas mies
ehk’ löytyy hän luota viikunapuun –
kukaties.
Jos et tiedä
mistä aloittaa
aloita pienestä
mikä pieni asia
tänään
on fokuksena.
The more time you spend asking “Why?” the less time you have to work on “What is my next plan?”.
This doesn’t mean you shouldn’t look for reasons why, but keep the phase short enough so that it quickly translates into action.
